"Ansaittua" vapaapäivää viettämässä koulutuksesta. Meillä on tällä viikolla kolme päivää tietotekniikkaa. Ekana päivänä alkoi jo ahdistamaan liian helpot tehtävät ja surkea opettaja, joka ei edes osannut kertoa opiskelijoille välilyönnin oikeasta käytöstä. Tabsit ne olla pitää, eikä välilyönnit. Joten ilmoitin olevani tämän päivän pois koulusta.

Eilen illalla kävin hammaslääkärissä särkevän hampaan vuoksi. Reikä löytyi ja se paikattiin. Oli uusi paikka, jossa kävin. Odottelin tuommoisen vartin verran yli minulle varatun ajan, ja siinä ajassa minua ehdittiin huutaa kolmasti ennenkuin huomasin. Oli nolon näköinen hammaslekurin hoitaja, kun ilmoitin olevani kuuro ja lukevani huulilta. Nimeäni oli huudettu niin nopeasti, etten kerennyt nähdä huutajaa, kun jo ehti piiloutua huoneeseensa oven taakse. Kolmannella kerralla kysyin, että ketä huudettiin, ja minuapa sieltä huudettiin.
Kasvojen oikeaa puolta särkee, koska suu oli ammosen selällään aika pitkään. Kolme puudutuspiikkiä pistettiin. Kun pääsin kotia, suu oli aivan puuduksissa ja puudutus alkoi hälvetä vasta reilun neljän tunnin kuluttua. Vielä silloinkin hymyni oli kuin halvaantuneella. Huulet eivät asettuneet kohdalleen. Aamulla herättyäni riensin peilin eteen hymyilemään. Nyt olen taas normaali minä.

Tänään ehtisi tehdä vähän kotihommeleita, kun ukko on joutunut tekemään paljon ollessani koulussa. Kynsilakkapullojen kylkeen pitäisi liimata logotarrat ja kuvasto tehdä. Huomenna olisi ensimmäinen epävirallinen esittely kuurojen yhdistyksessä.