Olipa kerran villatakki, joka sikisi jämävillalangoista ja kaupasta ostetuista uusista langoista. En muista, mistä olin saanut jämälankoja, ehkä ex-apen äidiltä, joka tapauksessa ne oli monta vuotta muovipussissa ja muovipussi muutti monta kertaa, ennenkuin muovipussissa oleville langoille löytyi elämän tarkoitus. Neulominen alkoi syyskuun alussa ja päättyi eilen. Tänään ompelin äitini avustuksella takkiin pari nappia, jotta kaulan saa kokonaan peittoon vilun iskiessä. Alla kuva takista.

Ja vielä takaa

Ei ollut mikään huippukutojan tuotos, mutta kuten sanotaan, harjoitus tekee mestarin. Lankojen värivalinnoista vielä sen verran, että kuopus halusi myös punaista mukaan, koska punainen on hänen lempivärinsä, joten ostin punaisen vetoketjun, jotta punainen väri pääsee oikeuteensa harmaan keskellä. Työn vaikein vaihe oli vetoketjun ompeleminen takkiin, se oli näet pikkutarkkaa työtä. Kuopus myös halusi takkiin hupun. Enpä tiedä, miksi, mutta jos katsotte tarkkaan ympärillenne, huomaatte, että useammat kymmenvuotiaat kulkevat huppu päässään. Liekö nykymuotia? Näin viimoisen syksyn tultua ja myöhemmin talven aikana hupusta on tietenkin hyötyä, mutta en ymmärrä, miksi kesälläkin pitää kulkea huppu päässä, vaikka olisikin kuuma päivä.
Äiti prässäsi vielä takin ennen käyttöön ottoa, joten kiitos myös hänelle kaikesta avusta ja neuvoista neulomistyön aikana.