Eilen, kun tulin kotia koulusta, oli mulle tullut kirje Hesan poliisilaitoksen löytötavaraosastolta. Kirjeessä kerrottiin, että sinne oli toimitettu mulle kuuluvaa omaisuutta, matkapuhelin. Olin ihmeissäni kirjeestä, sillä en ollut hävittänyt mitään omaisuuttani. Asia vaivasi koko loppuillan mua niin, että päätin ottaa seuraavaksi päiväksi vapaata koulusta selvittäkseni asiaa. No, aamupäivällä kiukuteltuani NovaCallin kanssa sähköpostitse (koska en taaskaan ollut saanut tulkkia) lähdin keskustaan ja poliisilaitokselle. Siellä selvisikin, että kyse oli kuopuksen kännykästä, joka oli löydetty 28.10.-05 kodin läheltä ja toimitettu Malmin poliisille, joka taas toimitti kännykän löytötavaratoimistoon. Kuopus ei siis ollut uskaltanut kertoa mulle tai isälleen kännykän katoamisesta. Myöhemmin selvisi, ettei hän edes tiennyt kännykän olleen kateissa ulkona, vaan oli luullut, että kännykkä olisi ollut jossakin kotona (kamojen alla). Tähdennettiin kuopukselle, siis hänen isänsä ja mä, että mikäli jokin tavara katoaa tai on tiellä tiettymättömissä, asiasta kannattaa aina kertoa vanhemmille, jotta alettaisiin etsiä kadonnutta tavaraa ja tarpeen vaatiessa tehdä poliisille katoamisilmoitus.

Tämä oli muuten toinen kerta viiden kuukauden sisällä, kun kuopus hävitti puhelimen. Saa nähdä, että katoaako puhelin kolmannella kerralla lopullisesti. Sanotaanhan, että kolmas kerta toden sanoo. Mutta toivotaan, ettei kolmatta kertaa tuu ollenkaan.